Carita, Japani ja junat

Täytyy sanoa, että varmana myöhemmin ärsyttää, kun en täällä ole saanut mitään päiväkirjan tapaista pidettyä... Mutta kun ei ole jaksanut, sitä on seittemän maissa kotona, eikä täällä loppu pelissä oikeasti mitään kummosta ole tapahunut. :'D

Täällä siis asun kolmistaan tällaisen japanilaismiehen Sato-sanin ja thaivaihtarin Ninan kanssa Tokiossa Taitoun erillisalueella. Talo onpi sellainen omakotitalon tapainen, mutta koska Japanissa nämä talot on niin kylki kyljessä melkeinpä rivitalosta menisi. :'D Huoneeni on sellainen 10 tatamin perinteinen japanilaishuone.

Ihan muutaman kymmenen metrin päässä asuupi Sato-sanin äiti, joka pyörittää omaa sushi ravintolaansa. Maanantaisin aina tuon paikan antimia syödään. (Kyllä minäkin niitä parhaani mukaan raakana yritin, mutta kun huomasivat, ettei nyt ihan kaikista mieluisinta noin ollut heti oltiin sanomassa, että "Voi kyllä sä noi voit paistaa! Ei niitä pakko raakana oo syödä, jos et tahdo." Toisin sanoen en mie täällä minkään sushin takia ole nälkään kuolemassa. :'D)

Kouluun heräilen tuossa aamu kuudelta ja viimeistään seitsemältä pitää olla Nipporin asemalla, josta lähdetään Yamanote-linjalla Ikebukuron kautta Shinjukuun. (Ei tossa välissä siis mitään vaihtoa ole, mutta kun monet erehtyvät luulemaan, että menen tuota Yamanoten "ympyrää" toiseen suuntaan niin, että menisin mm. Tokion, Shinagawan ja Shibuyan asemien ohi.)

Shinjukun asemalta (vuonna 2007 sitä käytti 3.64 miljoonaa ihmistä päivittäin ja on näin maailman kiireisin rautatieasema) lähden Keio-linjalla ja pysähdynpi sitten vasta päätepysäkillä Keio-Hachiojissa. Tästä onkin sitten enää vain minuutin parin kävely kouluuni Minamitama High Schooliin. Koko huviin kuluu se 1,5 tuntia ja nyt kun olen aloittanut klubin (sellainen puhallinorkesteri, yllätys yllätys huilua soitan) niin kotiin normi koulupäivänä tulenkin, niin kuin jo aikaisemminkin mainitsin, vasta siinä ilta seittemältä.

Tulipa tässä junista seliteltyä. :'D Junat on kivoja. Niissä on hauska nukkua. On myös ihanaa kuinka ei täydy oodottaa reilua puolta tuntia, jos sattuu yhdestä junasta myöhästymään. Yamanotella kestää 2,5 minuuttia seuraavan junan tuloon, ruuhka-aikana ei sitäkään (seuraava tulee heti, kun toinen on lähtenyt).

Kohta tässä koeviikko onkin. Ekalla koeviikolla ei minun ja Nina annettu tehdä mitään kokeita ja meni opiskelumotiivi siinä kyllä aika hukkaan muiden kuin Japanin osalta. Toissa päivänä, viikko ennen koeviikkoa, sitten ilmoitettiinkin, että nyt te teettekin ne kokeet. Toisaalta tuskin mitkään Japanin historiat, maantiedot ja matikat yhtään sen paremmin menis, vaikka kuinka yrittäisi täällä päntätä. Ei oikein tuo kieli vaan niin sujuvasti luonnistu. :'D

Mutta juu, olisihan tässä oikeasti ollut, vaikka mitä hyödyllistä kirjoitettavaa... Mutta tämä nyt jääköön tällaiseksi, kun tässä suihkuun pitää mennä, että pääsen taas huomenna (lauantaina) herämään kuudelta kouluun~